{"id":366,"date":"2025-06-25T20:22:08","date_gmt":"2025-06-25T17:22:08","guid":{"rendered":"http:\/\/www.pyylampi.org\/portaali\/wp-content\/uploads\/Elise-Pekkalan-juhlapuhe-14.6.2025-sukujuhlassa.docx"},"modified":"2025-06-25T20:25:39","modified_gmt":"2025-06-25T17:25:39","slug":"elise-pekkalan-juhlapuhe-14-6-2025-sukujuhlassa","status":"inherit","type":"attachment","link":"https:\/\/www.pyylampi.org\/portaali\/lehtileikkeet\/attachment\/elise-pekkalan-juhlapuhe-14-6-2025-sukujuhlassa\/","title":{"rendered":"Elise Pekkalan juhlapuhe 14.6.2025 sukujuhlassa"},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":[],"class_list":["post-366","attachment","type-attachment","status-inherit","hentry"],"description":{"rendered":"

Elise Pekkalan juhlapuhe 14.6.2025 sukujuhlassa<\/a><\/p>\n"},"caption":{"rendered":"

Elise Pekkalan juhlapuhe 14.6.2025<\/p>\n

Hyv\u00e4 sukujuhlav\u00e4ki<\/p>\n

Ensimm\u00e4iseksi haluan onnitella Pyylammin sukuseuraa uudesta sukukirjasta. Uusi kirja on hieno saavutus. Erityisesti kiitokset kuuluvat kovan ty\u00f6n tehneelle sukututkija Jorma Lamminm\u00e4elle, mutta my\u00f6s sukuseuralle kirjan teett\u00e4misest\u00e4.<\/p>\n

Itse olen Pyylammin sek\u00e4 Korhosen sukua Anna Matintyt\u00e4r M\u00e4ntyl\u00e4n Mikko-pojan kautta. Innostuin sukututkimuksesta jo 1980-luvulla ja ehdin onneksi haastatella vuonna 1920 syntynytt\u00e4 t\u00e4ti\u00e4ni, jolla oli paljon tarinoita menneist\u00e4 ajoista. Kerron t\u00e4ss\u00e4 t\u00e4tini muisteluiden pohjalta nelj\u00e4st\u00e4 aihepiirist\u00e4 eli salavuoteudesta, kansalaissodasta, laukkukauppiaista ja Amerikkaan menij\u00f6ist\u00e4. Kaikissa tarinoissa on taustalla uuden sukukirjan henkil\u00f6it\u00e4, vaikka kaikkia nimi\u00e4 en mainitsekaan. <\/p>\n

Ensimm\u00e4inen tarina – salavuoteus<\/p>\n

Kuten tied\u00e4tte, niin kirkonkirjoissa on tietoja syntyneist\u00e4, kuolleista, avioliitoista ja muutoista, mutta my\u00f6s muista tapahtumista kuten rangaistuksista.<\/p>\n

Uusi sukukirja alkaa 1700-luvusta. Tuolloin Suomessakin kansaa pidettiin kurissa ankarien rangaistusten uhalla. Vakavammista rikoksista saattoi menn\u00e4 henki, v\u00e4hemmist\u00e4 teoista selvisi sakoilla, koska vankiloita ei varsinaisesti ollut.
\nSakkoja sai k\u00e4r\u00e4jill\u00e4, ja jos niit\u00e4 ei ollut varaa maksaa, niin sakot sai kuitattua raipparangaistuksella.<\/p>\n

Kirkon edustalla oleva jalkapuu oli tavanomainen rangaistus erityisesti naisille ns. salavuoteudesta eli haureuden harjoittamisesta, josta todisteena oli avioliiton ulkopuolella syntynyt lapsi. Jalkapuussa piti olla kirkonmenojen aikana kaikkien halveksittavana ja syljeskelt\u00e4v\u00e4n\u00e4 tietty m\u00e4\u00e4r\u00e4 p\u00e4ivi\u00e4. Halveksunta jatkui kuitenkin t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeenkin, mik\u00e4 johti esimeriksi piioilla ty\u00f6paikan menetykseen. Lapsen is\u00e4\u00e4 rangaistiin hyvin harvoin, ei ainakaan, jos h\u00e4n oli varakas talon is\u00e4nt\u00e4 tai kielsi osallisuutensa.<\/p>\n

Kuolemantuomio oli ankarin rangaistus ja se m\u00e4\u00e4r\u00e4ttiin useimmiten sellaiselle aviottoman lapsen synnytt\u00e4neelle naiselle, joka oli surmannut vastasyntyneen lapsensa. Lapsensurma liittyy my\u00f6s uudessa sukukirjassa mainittuun Kuivasen taloon nykyisen Parkanon Kuivasj\u00e4rvell\u00e4.<\/p>\n

Kuivanen oli aikansa hotelli-ravintola eli kestikievaritalo, jossa oli lukuisia palvelijoita. Talossa toimi kestikievari vuodesta 1695 alkaen aina 1920 \u2013luvulle saakka. Kuivasen taloon liittyy tarina Vappu-piiasta.<\/p>\n

Ikaalisten pit\u00e4j\u00e4nhistorian mukaan alueen viimeinen kuolemantuomio pantiin toimeen vuonna 1778: Kihni\u00f6l\u00e4inen Valpuri Yrj\u00f6ntyt\u00e4r oli 19-vuotias Tarsian ruotusotamiehen tyt\u00e4r ja piikana Kuivasella. Vappu synnytti aviottoman lapsen ja ep\u00e4toivoissaan pyrki k\u00e4tkem\u00e4\u00e4n asian surmaamalla vastasyntyneens\u00e4. Toukokuussa 1778 pidettiin Ikaalisissa k\u00e4r\u00e4j\u00e4t, jonka seurauksena py\u00f6veli katkaisi Vapulta kaulan ja ruumis poltettiin roviolla.<\/p>\n

Romantisoidun kansantarinan mukaan kauniilla Vapulla olisi ollut mahdollisuus pelastua, jos h\u00e4n olisi suostunut py\u00f6velin vaimoksi. Vappu ei kuitenkaan huolinut py\u00f6veli\u00e4, vaan valitsi kuoleman.<\/p>\n

Teloitus oli tuolloin viel\u00e4 tyypillinen lapsenmurhaajien rangaistus. Vapulla oli kuitenkin huono onni: jo lokakuussa samana vuonna lakia uudistettiin niin, ett\u00e4 kuolemanrangaistus muutettiin vankeudeksi, mutta se oli liian my\u00f6h\u00e4ist\u00e4 Vapulle.<\/p>\n

Vapun kohtalo on hyv\u00e4 esimerkki tarinan voimasta: Vaikka tapahtumasta on jo yli 250 vuotta, el\u00e4\u00e4 Vapun tarina edelleen: Kuivasella oleva 1700-luvun aitta tunnetaan edelleen Vapun aittana t\u00e4m\u00e4n mestatun piian muistoksi. <\/p>\n

Lapsensurma ei en\u00e4\u00e4 my\u00f6hemmin johtanut \u00e4idin kuolemaan vaan tavallisimmin vankeusrangaistukseen, useimmiten H\u00e4meen linnaan ns. kehruuhuoneelle. Parkanon kirjonkirjoissa on vuosien 1848\u20131910 v\u00e4lisess\u00e4 rikosluettelossa yksi omien esivanhempieni taloon liittyv\u00e4 merkint\u00e4. Kirkonkirjan mukaan Pekkalan talon piika Justiina oli vuonna 1879 tuomittu lapsenmurhasta. Toisin kuin aiemmin mainittu Vappu, niin Justiina-piika sai pit\u00e4\u00e4 henkens\u00e4, mutta h\u00e4n sai vankeusrangaistuksen eli joutui kehruuhuoneelle H\u00e4meen Linnaan l\u00e4hes 15 vuodeksi. <\/p>\n

Vaikka salavuoteus eli aviottoman lapsen synnytt\u00e4mien ei en\u00e4\u00e4 1900-luvulle tultaessa ollut varsinaisesti rangaistavaa, niin kirkonkirjoissa lukee viel\u00e4 usein, ett\u00e4 nainen on \u201dripitetty salavuoteudesta\u201d eli h\u00e4n on k\u00e4ynyt papin nuhdeltavana asiasta.<\/p>\n

Toinen tarina \u2013 kihni\u00f6l\u00e4isi\u00e4 kansalaissodassa <\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 tarinassa seikkailevat isois\u00e4ni Anselmi ja h\u00e4nen veljens\u00e4 Aleksi.<\/p>\n

Parkano (johon tuolloin Kihni\u00f6kin kuului) oli kansalaissodan syttyess\u00e4 1918 periaatteessa puolueetonta aluetta. Punaisten rintamalinja kulki Kurun pohjoisosissa Aureessa l\u00e4hell\u00e4 Kihni\u00f6n M\u00e4kikyl\u00e4n eli Nerkoonj\u00e4rven alueen etel\u00e4rajaa. Kihni\u00f6n pohjoisosista alkoi Pohjanmaa ja valkoisten alue.<\/p>\n

Kihni\u00f6n pit\u00e4j\u00e4nhistorian (Parkanon ja Kihni\u00f6n kirja) mukaan suurin osa kihni\u00f6l\u00e4isist\u00e4 oli puolueettomia, mutta l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 Kurun rajaa Nerkoonj\u00e4rven etel\u00e4puolella asuvilla oli enemm\u00e4n sukulaisia ja yhteyksi\u00e4 Kuruun ja sit\u00e4 kautta punakaartiin. Hallitus eli Senaatti m\u00e4\u00e4r\u00e4si kaikki 21\u201340 \u2013vuotiaat miehet osallistumaan armeijan kutsuntoihin, mutta esimerkiksi Kihni\u00f6n etel\u00e4osissa miehi\u00e4 meni mets\u00e4\u00e4n piiloon, koska he eiv\u00e4t halunneet l\u00e4hte\u00e4 taistelemaan Kurun punaisia vastaan.<\/p>\n

T\u00e4dilt\u00e4ni kuulin, ett\u00e4 oma isois\u00e4ni Anselmi oli hevosmiehen\u00e4 valkoisten joukoissa, mutta h\u00e4nen Aleksi-veljens\u00e4 oli hevosmiehen\u00e4 punaisten joukoissa. Ihmettelin kovasti, miksi veljekset olivat kansalaissodassa eri puolilla rintamaa. Selvittelin asiaa my\u00f6s netin tietokantoja selaamalla.<\/p>\n

Kansalaissota alkoi tammikuun 27 p\u00e4iv\u00e4 1918 ja p\u00e4\u00e4ttyi toukokuun 5 p\u00e4iv\u00e4 1918. Isois\u00e4ni ja h\u00e4nen veljens\u00e4 olivat Kurussa taistelujen k\u00e4rjistyess\u00e4 helmikuun lopussa, kun ven\u00e4l\u00e4iset saapuivat Kuruun, jolloin ven\u00e4l\u00e4iset teloittivat muutamia valkoisia.<\/p>\n

Ratkaiseva taistelu alkoi Kurussa maaliskuun puoliv\u00e4liss\u00e4 1918. Valkoiset l\u00e4hestyiv\u00e4t Kurua pohjoisesta hevosten vet\u00e4miss\u00e4 reki-kolonnoissa, todenn\u00e4k\u00f6isesti yhten\u00e4 hevosmiehen\u00e4\u00e4n my\u00f6s isois\u00e4ni. Varsinainen kahakka k\u00e4ytiin Kurun kirkonkyl\u00e4ss\u00e4. Mukana punaisten huoltojoukoissa oli my\u00f6s todenn\u00e4k\u00f6isesti isois\u00e4ni veli hevosineen. Punaiset luulivat h\u00e4vinneens\u00e4 taistelun ja pakenivat sekasorron vallitessa Tampereelle, jossa sittemmin k\u00e4ytiin sodan verisimm\u00e4t lopputaistelut. Pakenijoiden joukossa oli isois\u00e4ni Aleksi-veli.<\/p>\n

Kansalaissotaan osallistui punaisten puolella monia isois\u00e4ni kotitalon naapuruston poikia ja kyl\u00e4l\u00e4isi\u00e4. Kihni\u00f6l\u00e4isi\u00e4 punaisia kuoli 18 henke\u00e4, mutta n\u00e4ist\u00e4 vain yksi varsinaisissa taisteluissa, 17 menehtyi vankileirill\u00e4. Isois\u00e4ni Aleksi-veli selvisi helpolla, h\u00e4n j\u00e4in vangiksi, mutta ei n\u00e4\u00e4ntynyt H\u00e4meenlinnan vankileirill\u00e4 n\u00e4lk\u00e4\u00e4n eik\u00e4 sairauksiin, vaan p\u00e4\u00e4si vain huoltojoukoissa toimittuaan jo alkukes\u00e4ll\u00e4 vapaaksi.<\/p>\n

Kihni\u00f6n pit\u00e4j\u00e4nhistoriassa on arvioitu syit\u00e4 kansalaissotaan osallistumiseen: Syyn\u00e4 monen kihni\u00f6l\u00e4isten punaisten puolelle menoon saattoi olla tuttavien tai sukulaisten osallistuminen, seikkailunhalu ja sekin, ett\u00e4 punakaarti maksoi sotilailleen hyv\u00e4n\u00e4 pidetty\u00e4 15 markan p\u00e4iv\u00e4palkkaa. Toisin kun etel\u00e4mp\u00e4n\u00e4 Suomessa, Kihni\u00f6ss\u00e4 kruunun maata torppia riitti k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 kaikille halukkaille, joten samanlaisesta torpparien kaltoin kohtelusta tai tehtaan ty\u00f6v\u00e4est\u00f6n alipalkkojen vastustamiseen liittyv\u00e4st\u00e4 poliittisesta motiivista ei ollut kyse, kuten oli kartanoiden torppareilla ja kaupunkien tehtaiden ty\u00f6l\u00e4isill\u00e4. Toki kihni\u00f6l\u00e4isi\u00e4kin oli Tampereen tehtaissa t\u00f6iss\u00e4.<\/p>\n

T\u00e4tini mukaan Aleksi-veljen syy sotimiseen oli l\u00e4hinn\u00e4 seikkailunhalu. Nykytermein h\u00e4n oli aikansa \u201dADHD\u201d eli levoton ja villi jo lapsena, joten mit\u00e4\u00e4n poliittista motiivia punaisten puolella olemiseen ei isois\u00e4ni veljell\u00e4 tiett\u00e4v\u00e4sti ollut.<\/p>\n

Isois\u00e4ni Anselmi taas oli hiljainen persoona, joka motiivi osallistua sotaan valkoisten hevosmiehen\u00e4 selvi\u00e4\u00e4 my\u00f6s Kihni\u00f6n pit\u00e4j\u00e4nhistoriasta. Isois\u00e4ni ty\u00f6skenteli talvisin parkanolaisen paroni ja valtion aluemets\u00e4nhoitaja Gustaf Wrede af Elim\u00e4n alaisena tukkity\u00f6maiden mets\u00e4miehen\u00e4. Paroni Wrede toimi valkoisten v\u00e4rv\u00e4\u00e4j\u00e4n\u00e4 ja kielt\u00e4ytyminen valkoisten puolelle menemisest\u00e4 olisi tarkoittanut samalla my\u00f6s ty\u00f6paikan menetyst\u00e4. Toisaalta my\u00f6s valkoisten hevosmiehille maksettiin hyv\u00e4\u00e4 palkkaa, joten isois\u00e4ni meni k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 t\u00f6ihin valkoisille.<\/p>\n

Isois\u00e4ni ja h\u00e4nen veljens\u00e4 osallistuminen kansalaissotaan eri puolilla rintamaa aiheutti ehk\u00e4 my\u00f6hemmin kitkaa veljesten v\u00e4lill\u00e4, joka johti siihen, ett\u00e4 isois\u00e4ni l\u00e4hti pian sodan j\u00e4lkeen Kanadaan. <\/p>\n

Ajat olivat kuitenkin ankarat monelle punaiseksi leimautuneelle perheelle. Isovanhempieni naapurissa asui viel\u00e4 1960-luvuilla ns. punikin leski, jolta oli kansalaissodan j\u00e4lkeen otettu pois lapset muualle kasvatettavaksi, jotta n\u00e4m\u00e4 eiv\u00e4t saisi \u00e4idilt\u00e4\u00e4n v\u00e4\u00e4ri\u00e4 vaikutteita. \u00c4iti ei tiett\u00e4v\u00e4sti koskaan en\u00e4\u00e4 tavannut lapsiaan. <\/p>\n

Kolmas tarina – kulkukauppiaat eli laukkuryss\u00e4t ja muita tummaverisi\u00e4<\/p>\n

Olemme serkkuni kanssa yritt\u00e4neet pohtia syyt\u00e4 siihen, miksi osa suvustamme on sangen tummaverisi\u00e4 ja komeita, varsinkin miehet ja osa on meit\u00e4 tavanomaisia paksukauloja. Olisiko ollut mahdollista, ett\u00e4 esi\u00e4ideill\u00e4mme olisi ollut jotain tekemist\u00e4 Vienan karjalaisten laukkukauppiaiden – eli tuolloin k\u00e4ytetyn ilmaisun mukaan laukkuryssien kanssa?<\/p>\n

Mit\u00e4\u00e4n todisteita it\u00e4isten piirteiden periytymisest\u00e4 sukuumme laukkukauppiaiden kautta ei kuitenkaan ole, vaikka alueella v\u00e4itet\u00e4\u00e4n syntyneen useampikin laukkukauppiaiden j\u00e4lkel\u00e4inen. <\/p>\n

Suomessa ja my\u00f6s Satakunnan pohjoisosissa liikkui 1800-luvun puoliv\u00e4lin j\u00e4lkeen paljon Vienan maalta Karjalasta, useimmiten Uhtualta tulleita kulkukauppiaita eli laukkuryssi\u00e4, jotka myiv\u00e4t talosta taloon kiert\u00e4m\u00e4ll\u00e4 erilaisia taloustavaroita, kankaita, silkkihuiveja, ompelutarvikkeita sek\u00e4 hiuskoristeita ym. erityisesti naisia kiinnostavia tavaroita. Laukkukauppiaan tulo taloon oli tapaus, kaikki kokoontuivat aarteita ihailemaan.<\/p>\n

T\u00e4tini muisteli h\u00e4nt\u00e4 haastatellessani, ett\u00e4 vuosisadan vaihteessa yksi laukkuryss\u00e4 olisi surmattukin jossain Kihni\u00f6n M\u00e4kikyl\u00e4n suunnalla. T\u00e4tini tarina sai vahvistuksen vuonna 2017 pidetyiss\u00e4 kyl\u00e4juhlissa:<\/p>\n

Laukkuryss\u00e4n oletetun surman paikaksi on sittemmin tarkentunut M\u00e4kikyl\u00e4ss\u00e4 sijaitseva Peltom\u00e4en talo. Historioitsija Marjo Heikkil\u00e4 kertoi M\u00e4kikyl\u00e4n kyl\u00e4juhlissa vanhan tarinan, jonka mukaan 1800-luvun lopulla alueella kierteli useampikin tummaverinen laukkukauppias. Peltom\u00e4en talon is\u00e4nt\u00e4 ei t\u00e4t\u00e4 katsonut hyv\u00e4ll\u00e4. Is\u00e4nt\u00e4 tunnettiin my\u00f6s v\u00e4kivaltaisena ja mustasukkaisena miehen\u00e4. Tarinan mukaan is\u00e4nt\u00e4 oli renkins\u00e4 avustuksella surmannut komean laukkukauppiaan ja haudannut vainajan tavaroineen suuren kivinavetan takana olevaan syv\u00e4\u00e4n rotkoon.<\/p>\n

Facebookin sukututkimuskeskusteluissa tuli hiljattain ilmi er\u00e4s isovanhempieni talon l\u00e4hell\u00e4 asunut ja uudessa sukukirjassakin mainitun perheen j\u00e4lkel\u00e4inen, joka kertoi, ett\u00e4 h\u00e4nen vuonna 1863 aviottomana syntynyt esi-is\u00e4ns\u00e4 oli suvun varmana pidetyn perim\u00e4tiedon mukaan ven\u00e4l\u00e4isen laukkuryss\u00e4n poika. Suvussa on kuulemma viel\u00e4kin tummatukkia. Kirkonkirjoista selvisi, ett\u00e4 lapsen \u00e4iti oli tuolloin piikana Nerkoonj\u00e4rven rannalla olleessa talossa. Aikanaan asia oli h\u00e4pe\u00e4, mutta nyky\u00e4\u00e4n vain kiinnostava suvun erikoisuus.<\/p>\n

Yksi vaihtoehto tummatukkaisuuteen on oman sukuni ja Kihni\u00f6n alueen vahvat juuret Per\u00e4sein\u00e4joelle ja muualle pohjanmaalle. Tummuutta esiintyy nimitt\u00e4in my\u00f6s pohjalaisissa geeneiss\u00e4. Oikeushistorian professori Heikki Ylikangas on esitt\u00e4nyt, ett\u00e4 etel\u00e4pohjalaisissa viel\u00e4kin esiintyv\u00e4t voimakkaat tummat piirteet ovat per\u00e4isin Ruotsista Suomen puolelle Pohjanmaalle 1500 \u2013luvulla karkotettujen romanien j\u00e4lkel\u00e4isilt\u00e4.<\/p>\n

No, mene ja tied\u00e4. Olemme kuitenkin serkkuni kanssa viett\u00e4neet monta rattoisaa hetke\u00e4 pohtien mahdollisia it\u00e4isi\u00e4 piirteit\u00e4. Valitettavasti tekem\u00e4mme DNA-testit sen enemp\u00e4\u00e4 kuin kirkonkirjatkaan eiv\u00e4t tue j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4\u00e4 laukkuryss\u00e4-teoriaa, eik\u00e4 mit\u00e4\u00e4n muutakaan eksoottista ole l\u00f6ytynyt. Ihan tavallisia kihni\u00f6nper\u00e4l\u00e4isi\u00e4 ollaan.<\/p>\n

Nelj\u00e4s tarina \u2013 Amerikkaan menneit\u00e4 ja palaajia<\/p>\n

Kihni\u00f6n etel\u00e4osiin Nerkoolle muutti 1800-luvun lopussa v\u00e4ke\u00e4 erityisesti Per\u00e4sein\u00e4joelta ja Alavudelta. Syyn\u00e4 Kihni\u00f6lle muuttoon oli todenn\u00e4k\u00f6isesti se, ett\u00e4 pohjamaalla ei ollut antaa valtion maita torppareille eik\u00e4 tiloista ollut mahdollista lohkaista maata perheen pojille. Tilan sai vanhin poika ja muiden sisarusten oli l\u00e4hdett\u00e4v\u00e4 rengeiksi ja piioiksi. Kihni\u00f6 oli Pohjanmaan rajalla ja valtion mets\u00e4maita riitti torppien paikoiksi.<\/p>\n

T\u00e4t\u00e4 pienehk\u00f6\u00e4 alueellista liikkuvuutta suurempi rynt\u00e4ys oli kuitenkin valtameren taakse. Kuten uudesta sukukirjastakin selvi\u00e4\u00e4, l\u00e4hes jokaisesta kihni\u00f6l\u00e4isest\u00e4 talosta l\u00f6ytyy eri vuosikymmenten varrella joku merkint\u00e4 Amerikkaan muuttamisesta. L\u00e4htij\u00e4 on voinut olla pienen torpan is\u00e4nt\u00e4, perheenj\u00e4sen tai palvelija. Omassakin suvussani on menty Amerikkaa tai Kanadaan nelj\u00e4ss\u00e4 polvessa.<\/p>\n

Amerikkaan ja Kanadaan tarvittiin ty\u00f6voimaa, joten v\u00e4rv\u00e4reit\u00e4 kiersi Suomessakin. Tavallista oli, ett\u00e4 matkaan l\u00e4hti samalta kyl\u00e4lt\u00e4 useampi. Siirtolaisinstituutin tiedoista n\u00e4kyy tarkasti, milloin ja mill\u00e4 laivalla matkaa tehtiin. Yhdysvaltain Ellis Islandin tiedoista taas n\u00e4kyy maahan saapuminen.<\/p>\n

Omassa suvussani ensimm\u00e4inen Amerikkaan l\u00e4htij\u00e4 oli vuonna 1899 isois\u00e4ni set\u00e4 Aleksi Joonaanpoika. H\u00e4n meni Michiganiin, jossa oli jo yhden samassa matkaseurueessa mukana olleen naapurin sukulainen t\u00f6iss\u00e4 suurella sahalla. Viimeinen tieto Aleksi-isoisosed\u00e4st\u00e4 l\u00f6ytyy amerikkalaisen Family Search \u2013sivuston kautta: \u201dAlex Pekkala\u201d on rekister\u00f6ity syyskuussa 1918 ensimm\u00e4isen maailmansodan palvelustietolomakkeeseen eli Yhdysvaltain armeijan reserviin. Rekisterimerkinn\u00e4n mukaan h\u00e4n oli puuty\u00f6mies paikallisella sahalla Michiganissa Greenwoodin kaupungissa, perhett\u00e4 ei ollut. Sitten isoisosed\u00e4n j\u00e4ljet katoavat ja tiedossa ei ole, osallistuiko h\u00e4n koskaan ensimm\u00e4iseen maailmansotaan vai ei ja milloin h\u00e4n kuoli.<\/p>\n

Kyl\u00e4l\u00e4isi\u00e4 ja isois\u00e4ni serkkuja l\u00e4hti paljon my\u00f6s kaivoksille. Ty\u00f6 maan alla kaivoksissa oli hyvin raskasta. Yksi usein esiintyv\u00e4 matkan kohde oli sukukirjassakin esiintyv\u00e4 Minnesotan Hibbing.<\/p>\n

Oma isois\u00e4ni Anselmi oli 1920-luvulla yhteens\u00e4 8 vuotta Kanadassa tukkity\u00f6mailla. Siirtolaisten ty\u00f6 Kanadan metsiss\u00e4 oli raskasta ja vapaa-aika yksitoikkoista, viinaa juotiin, pelattiin korttia ja muutakin turmiollista harrastettiin. Vaarana oli, ett\u00e4 heikommat h\u00e4vittiv\u00e4t rahansa niin, ettei niist\u00e4 j\u00e4\u00e4nyt mit\u00e4\u00e4n kotiin l\u00e4hetett\u00e4v\u00e4ksi. Isois\u00e4ni olisi halunnut j\u00e4\u00e4d\u00e4 pysyv\u00e4sti Kanadaan, h\u00e4n jopa maksoi varauksen pientilasta eli siirtolaisille myyt\u00e4v\u00e4n \u201dhomestedtin\u201d. Suomeen j\u00e4\u00e4nyt iso\u00e4itini ei kuitenkaan halunnut muuttaa. Kanadan tienisteill\u00e4 saatiin kuitenkin ostettua pieni maatila Kihni\u00f6lt\u00e4.<\/p>\n

Joskus 70-luvulla kyselimme isois\u00e4lt\u00e4, oppiko h\u00e4n Amerikassa englantia, johon vaari vain totesi \u201dKiss my ass\u201d. Muistona matkasta vaarilla oli ranteeseen tatuoituna ankkurin kuva, koska h\u00e4n oli paluumatkalla ty\u00f6skennellyt merimiehen\u00e4. Vaarilla oli my\u00f6s lipaston laatikossa vanha karttakirja, jota h\u00e4n usein selaili ja muisteli nuoruutensa matkoja.<\/p>\n

Amerikkaan muuttoon liittyy my\u00f6s tarina isovanhempieni naapurien kohtalosta. Naapurin poika Armas meni niin ik\u00e4\u00e4n 1920-luvulla Amerikkaan, jossa perusti perheen Marttan kanssa. Mutta sitten alkoi vuoden 1929 p\u00f6rssiromahduksen j\u00e4lkeinen lama.<\/p>\n

Samaan aikaan Neuvostoliitto oli ryhtynyt v\u00e4rv\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n suomalaisia siirtolaisia muuttamaan t\u00f6ihin It\u00e4-Karjalaan. Martta ja Armaskin l\u00e4htiv\u00e4t Yhdysvalloista toiveikkaina Neuvostoliittoon siirtolaisiksi. Heille oli luvattu hyv\u00e4palkkaista ty\u00f6t\u00e4 ja mukavat asunnot It\u00e4-Karjalassa. Kuten varmaan arvaattekin, totuus oli toinen. Kunnollista ruokaa ei saanut, siirtolaisia vainottiin ja perheillekin tarjottu kylm\u00e4 leirimajoitus ei juuri eronnut my\u00f6hemmist\u00e4 keskitysleireist\u00e4.<\/p>\n

Armaksen perhe yritti heti Neuvostoliittoon p\u00e4\u00e4sty\u00e4\u00e4n ja tilanteen heille selvitty\u00e4 paluuta joko takaisin USA:han tai Suomeen, mutta se ei ollutkaan en\u00e4\u00e4 helppoa. He onnistuivat lopulta nelj\u00e4n vuoden ankaran yritt\u00e4misen j\u00e4lkeen p\u00e4\u00e4sem\u00e4\u00e4n sukulaisten takaamina Suomeen. Suomi ei noin vain halunnut kommunisteiksi ep\u00e4ilemi\u00e4\u00e4n Neuvostoliitosta tulijoita vanhaan kotimaahansa. Armaksen Irja-serkku muisteli 1990-luvulla, ett\u00e4 takaajia tarvittiin pitk\u00e4 lista ja koko suku joutui paluumuuttajien toimeentulon ja kunnollisuuden takaajiksi, Irjakin, vaikka oli tuolloin vasta 14-vuotias tytt\u00f6.<\/p>\n

Kaikesta huolimatta Armaksen perhe oli lopulta hyvin onnekas. Nykyisin tied\u00e4mme, ett\u00e4 pian tilanne It\u00e4-Karjalassa paheni entisest\u00e4\u00e4n ja suuri osa Yhdysvalloista muuttaneista kuoli It\u00e4-Karjalan korvissa joko tauteihin, n\u00e4lk\u00e4\u00e4n tai pahimmassa tapauksessa heid\u00e4t teloitettiin 1930-luvun lopun puhdistuksissa.<\/p>\n

Hyv\u00e4t sukujuhlijat,<\/p>\n

varmasti moni teist\u00e4 jo on tallentanutkin suvun tarinoita ja vanhoja asiakirjoja. Niit\u00e4, jotka eiv\u00e4t viel\u00e4 ole, kannustaisin kovasti kirjaamaan j\u00e4lkipolville omia muisteluita. Edell\u00e4 kuvatut tarinat ovat osin v\u00e4h\u00e4n synkki\u00e4kin esimerkkej\u00e4 siit\u00e4, mit\u00e4 voi l\u00f6yty\u00e4, jos p\u00e4\u00e4see penkomaan vanhoja papereita tai ehtii haastatella vanhempia polvia.<\/p>\n

1960- ja 70 -lukukin on nykynuorille muinaisaikaa, joten niit\u00e4kin aikoja on syyt\u00e4 jo kirjailla muistiin. Milloin taloon tuli ensimm\u00e4inen televisio, milloin saatiin lankapuhelin (ja miten se toimi) ja miten pyyk\u00e4ttiin pulsaattorikoneella?<\/p>\n

Sukututkimus kehittyy koko ajan. Kohta teko\u00e4ly voi muuttaa kaiken. Sit\u00e4 odotellessa toivon kuitenkin kaikille innostusta sukututkimukseen. Nyt julkaistu kirja on hyv\u00e4 pohja selvitell\u00e4 sukulaisuuksia ja esivanhempien vaiheita. <\/p>\n

Kiitoksia mielenkiinnostanne ja hyv\u00e4\u00e4 kes\u00e4\u00e4 kaikille.<\/p>\n

Lue loppuun →<\/span><\/a><\/p>\n"},"alt_text":"","media_type":"file","mime_type":"application\/vnd.openxmlformats-officedocument.wordprocessingml.document","media_details":{"filesize":22007,"sizes":{}},"post":45,"source_url":"https:\/\/www.pyylampi.org\/portaali\/wp-content\/uploads\/Elise-Pekkalan-juhlapuhe-14.6.2025-sukujuhlassa.docx","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.pyylampi.org\/portaali\/wp-json\/wp\/v2\/media\/366","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.pyylampi.org\/portaali\/wp-json\/wp\/v2\/media"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.pyylampi.org\/portaali\/wp-json\/wp\/v2\/types\/attachment"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.pyylampi.org\/portaali\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.pyylampi.org\/portaali\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=366"}],"wp:attached-to":[{"embeddable":true,"post_type":"page","id":45,"href":"https:\/\/www.pyylampi.org\/portaali\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/45"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}